2.2.5. Soinnilliset ja soinnittomat koonsonantit

АаБбВвГгДдЕеЁёЖжЗзИиЙй
КкЛлМмНнОоПпРрСсТтУуФф
ХхЦцЧчШшЩщ(ъ)Ыы(ь)ЭэЮюЯя
  1. Konsonantit jakautuvat soinnillisiin ja soinnittomiin konsonantteihin. Soinnittomia (eli konsonantit, jotka muodostuvat melko lailla suussa) ovat:

    Esimerkit: п ф к т с ш х ц ч щ (kuuntele)

    ja soinnillisia konsonantteja (l. konsonantit, jotka tuntuvat värähtelynä jo kurkussa) ovat:

    Esimerkit: б в г д з ж л н р (kuuntele)



  2. Osa näistä konsonanteista muodostaa keskenään pareja. Näitä parillisia konsonantteja me pysähdymmekin tutkimaan tarkemmin, sillä niihin liittyy muutama hyödyllinen ääntämissääntö.
    АаБбВвГгДдЕеЁёЖжЗзИиЙй
    КкЛлМмНнОоПпРрСсТтУуФф
    ХхЦцЧчШшЩщ(ъ)Ыы(ь)ЭэЮюЯя

    Konsonanttiparit (soinniton – soinnillinen):

    п    ф    к    т    с    ш    (äänne muodostuu suussa ja se ikään kuin puhalletaan ulos)
    б     в    г    д    з    ж    (äänne muodostuu jo kurkussa ja tuntuu kurkussa värähtelynä)