Argumentin rakenne
Miika Marttunen (1993) esittää kirjassaan Argumentointitaidot ja pääteopiskelu korkeakouluopetuksessa seuraavat esimerkit.
Meiland selventää Marttusen (1993) mukaan argumentin rakennetta seuraavasti:
|
Esimerkin lause 5 ilmaisee näkemyksen (johtopäätöksen), jonka tueksi lauseissa 1-4 on esitetty joukko premissejä. Johtopäätöksen väitetään seuraavan premisseistä.
|
Meiland korostaa, että argumentoitaessa tulisi aina ilmaista selkeästi premissien ja johtopäätöksen välinen yhteys, eli se, millä tavalla premissien ajatellaan tukevan johtopäätöstä. Esimerkissä tämä yhteys ilmenee osittain lauseessa 4, joskin lopullisen johtopäätöksen tekeminen on jätetty lukijan tehtäväksi. Jotta johtopäätöksen logiikka tulisi kokonaisuudessaan selkeästi ilmaistuksi, voitaisiin argumenttiin vielä lisätä premissien ja johtopäätöksen välistä yhteyttä eksplikoiva lause: Kun riippuvuus tuontiöljystä vähenee, taloutemme ei enää ole niin haavoittuvainen, mikä taas vähentää uhkaa kansallista turvallisuuttamme kohtaan. Argumentointia voi myös tarkastella Marttusen (1993) mukaan Toulmin tapaan. Hänen analyysissaan argumentista erotetaan neljä elementtiä: väittämä (claim), peruste (ground), päätelmä (warrant) ja päätelmän tuki (backing). |
 |
Esimerkki:
Väittämän (3) tehtävänä on tuoda ilmi, millä kannalla väittämän esittäjä on käsiteltävästä asiasta. Peruste (1) ilmaisee, millä väittämää tuetaan. Päätelmässä (4), joka voi olla eksplisiittinen (selvä) ilmaus tai joka voi implisiittisesti (epäsuorasti) sisältyä perusteisiin, käy ilmi perusteiden ja väittämän välinen yhteys, ”silta” perusteista johtopäätökseen. Päätelmän tuessa (5) puolestaan ilmenee se, minkä nojalla päätelmä on mahdollista tehdä. Tällöin voidaan vedota johonkin yleisesti hyväksyttyyn sääntöön tai periaatteeseen tai vaikkapa lainsäädäntöön.
Analyysissa erotetaan lisäksi kaksi muuta elementtiä: varaus (qualifier) ja torjunta (rebuttal). Torjunnan (6) tehtävänä on tuoda esiin niitä olosuhteita, joissa päätelmä ei päde. Varaus (2) on tavallisesti yksi sana tai sanapari, esimerkiksi: todennäköisesti, ilmeisesti, luultavasti, lähes aina, jonka avulla lievennetään päätelmän ehdottomuutta silloin kun tiedetään, että päätelmä ei ole pitävä kaikissa tapauksissa.
Marja-Liisa Kakkuri-Knuuttila (1992) luokittelee väittelyssä käytetyt argumentit seuraavasti:
|