Väittelypuheenvuoroja
1. Analyysi
Analyysi keskittyy ongelman ilmaisemiseen siten, että se ymmärrettäisiin oikein. Analyysipuheenvuoroa ei pitäisi liikaa paisuttaa. Se voi olla väittelyn lyhin puheenvuoro. Analyysin sisältö on seuraava:
|
 |
Analyysipuheenvuoro sisältää siis ongelman taustan selvitystä ja johtaa niiden kysymysten esittämiseen, joiden selvittelyyn lopullinen ratkaisu tähtää.
2. Todistelu
Todistelussa on tärkeintä luotettavuus. Todistelun apuna voidaan käyttää:
|
Tilastoja: Väittelijän on pyrittävä tekemään tilastot ymmärrettäviksi ja mielenkiintoisiksi Esimerkkejä: Tehokas väittelijä yrittää löytää myös väitteelleen vastakkaisia esimerkkejä. Lisäksi on muistettava, ettei yksi esimerkki ei riitä todistusaineistoksi. Tosiasioita eli faktoja: Väittelijä voi lisätä todistusaineistonsa luotettavuutta havainnollistamalla sitä graafisilla esityksillä, taulukoilla yms. |
Realistisuus ja todellisuus ovat valtteja, joilla väittelijä parhaiten vetoaa kuulijoihinsa.
Päätteleminen
Väittelyssä vastapuoli pyrkii paljastamaan kuulijoille epäpätevät ja epäluotettavat perustelut. Siksi väittelyssä perustelujen on oltava:
- valideja eli luotettavia, päteviä
- relevantteja eli asiaankuuluvia, merkityksellisiä
Päätelmän eli syllogismin perusrakenne on seuraava:
- pääperuste eli pääpremissi
- sivuperuste eli sivupremissi
- johtopäätös
Klassinen esimerkki syllogismista on seuraava:
