Väittelyn historiaa
”Mikään ei paljasta miehen ja naisen saamaa kasvatusta paremmin kuin se tapa, jolla he kiistelevät”, sanoi väittelytaidon englantilainen klassikko G.B. Shaw (1856 - 1950). Väittelyllä ei tässä tarkoiteta kinastelua, vaan kahden osapuolen sellaista keskustelua, jossa kumpikin pyrkii järkiperäisesti perustelemaan ja puolustamaan omaa kantaansa. Villeimmät väittelyt käydään yleensä ongelmista, joihin ei ole yksiselitteistä ratkaisua. ”Asioita ei tarvitse ymmärtää voidakseen väitellä”, piruili ranskalainen näytelmäkirjailija Pierre Beaumarchais (1732 - 1799). Väittelyä on harrastettu yhtä kauan kuin on ollut inhimillistä kulttuuria – esim. Kiinassa tiedetään oppineiden johtaneen filosofisia väittelyjä jo 1050-256 eKr. Tsoun dynastian aikana. Homeroksen (700-luvulla eKr.) Ilias ja Odysseia-runoelmiin sisältyvistä puheista on löydetty esimerkkejä väittelyn alkeista. Aristoteleen (384-322 eKr.) teos Retoriikka loi perustan argumentoinnille ja väittelytaidolle. Kasvatuksellista väittelyä tiedetään harjoitetun ainakin 2400 vuotta sitten. Silloin Abderan Pratagos (481 – 411 eKr.) johti Ateenassa opiskelijoiden väittelytilaisuuksia. Ensimmäinen oppilaitosten välinen väittely järjestettiin 1400-luvulla Cambridgen ja Oxfordin opiskelijoiden välillä. Britanniassa väittely onkin jo kauan kuulunut parlamentin tulevien jäsenten peruskoulutukseen. Yhdysvalloissakin väittelyllä on vanhat perinteet. Sitä harrastettiin erityisesti siirtokuntien collegeissa. Yhdysvaltojen presidenteistä monet ovat olleet taitavia väittelijöitä. Nykyisin USA:ssa pidetään vuosittain yli 400 oppilaitosten välistä väittelykilpailua. |
|
Argumentin käsite
Perustelun eli argumentoinnin historia liittyy läheisesti akateemiseen elämään. Jo keskiajan yliopistoissa väittely oli keskeinen opetusmenetelmä, sillä keskustelun ja väittelyn katsottiin kehittävän asioiden erittely- ja systematisointitaitoja sekä kriittistä ajattelua.
Eri maiden keskustelukulttuurien perinteet näkyvät selvästi suhteessa väittelyyn. Monissa maissa, esimerkiksi Saksassa, Ranskassa tai Yhdysvalloissa harrastetaan ja opetetaan suullista väittelytaitoa. Argumentointi on keskeisessä asemassa myös kirjoittamisen opetuksessa. Suomessa on melko ohut väittelyperinne ja akateeminen keskustelukulttuurikin on kehittymätöntä. Väittelyä ja kriittistä keskustelua ei mielletä olennaiseksi osaksi opintoja.
Argumentoinnissa on kysymys sosiaalisesta, älyllisestä ja verbaalista toiminnasta, jolla pyritään jonkin näkemyksen tukemiseen tai kumoamiseen. Argumentoitaessa puolustetaan omia näkemyksiä esittämällä niitä tukevia perusteita (premissejä) ja pyritään saamaan kuulijat argumentoijan näkemysten kannalle. Argumentointi voi olla myös vasta-argumenttien esittämistä jonkun toisen argumentteja ja premissejä vastaan.
Faktojen lisäksi argumentoinnissa voidaan vedota myös tunteisiin. Tunteet vaikuttavat ihmisen arviointikykyyn. Retoriikan teoriassa on perinteisesti ajateltu, että erilaisten tunnetilojen vallassa ihmiset ovat valmiita uskomaan eri asioita tai samaan asiaan eri intensiteetillä. Koska ihmiset eroavat tunteiltaan toisistaan, on eri tyyppisiin ihmisiin vedottava eri keinoilla. Vetoomukset vaihtuvat ihmisten iän, koulutuksen, sosiaalisen aseman, kulttuuritaustan yms. mukaan.
Argumentointia tarkastellaan yleensä yhdessä päättelyprosessin kanssa. Päättely jaetaan tavallisesti muodolliseen eli formaaliin ja epämuodolliseen päättelyyn. Muodolliselle päättelylle on ominaista se, että argumentit rakennetaan formaalilla kielellä ja nojataan matematiikkaan ja logiikkaan. Epämuodollisessa päättelyssä väittämiä tuetaan tilanteeseen sopivilla ja väittämien kannalta relevanteilla perusteilla ja argumenttien perusteet voivat muuttua tilanteeseen liittyvän uuden informaation seurauksena.
Argumentointi eroaa loogisesta päättelystä siinä, että argumentoinnissa puhujan ja kuulijan välinen suhde on keskeinen. Toisin kuin looginen päättely, argumentointi on persoonallista ja tietylle kuulijakunnalle kohdistettua viestimistä. Väittelyssä osapuolilla on erilaiset näkemykset jostakin asiasta ja päämääränä on voittaa kiista.
|