Luovuus neuvottelussa

Luovan ajattelun tärkein edellytys on myönteinen ilmapiiri. Jos neuvotteluja käydään keskinäisen sättimisen ja voimien mittelemisen hengessä, osapuolet joutuvat jatkuvasti olemaan varuillaan. Tällainen tilanne synnyttää kyllä rationaalista ajattelua, mutta toisaalta se kahlitsee sellaisia vaistonvaraisia, alitajuntaan perustuvia epäsuoria toimintoja, jotka ovat välttämättömiä luoville ratkaisuille. Luova ajattelu edellyttää myönteistä suhtautumista neuvottelun aihepiiriin ja neuvottelukumppaniin. Jos kukaan neuvottelijoista ei usko ratkaisun syntymiseen tai jos osapuolten välillä on vielä kyteviä riitoja, luovan ratkaisumallin löytyminen on varsin epätodennäköistä.

Hyvä lähtökohta luovalle ajattelulle on jännittämättömyys ja yhteisiin tavoitteisiin perustuva vankka motivaatio. Luova ajattelu vaatii ihmiseltä ponnistuksia. Se kohtaa helposti psyykkisiä esteitä, jotka saavat ihmisen lannistumaan. Huumori ja vitsit voivat vaikeina hetkinä saada ihmeitä aikaan. Vapauttava nauru voi pyyhkäistä pois luopumismielialan ja antaa uusia virikkeitä.

Hyvä neuvottelija on kognitiivisesti (=äly, luovuus, empatia) kompleksinen ts. hän kykenee ajattelemaan asioita mahdollisimman monipuolisesti. Elleivät jo tehdyt ratkaisuehdotukset tyydytä kaikkia osapuolia, on aina etsittävä uusia ratkaisuvaihtoehtoja. Siksi luovuus on valttia neuvottelussakin. Pikaratkaisuihin tyytyminen tukahduttaa luovuutta. Kun ratkaisu täytyy tehdä nopeasti, kaikki eivät ehdi sitoutua siihen (tyytymättömyys), eikä asiaa ennätetä puntaroida kaikilta puolilta. Pikaratkaisussa päädytään usein helpoimpaan ratkaisuun eli vanhan kaavan mukaiseen.

Mikä estää ihmisiä ajattelemasta luovasti?

Ensimmäiseksi voidaan puhua havaitsemisen esteistä: ongelma määritellään liian kapeasti, eikä sitä tarkastella eri näkökulmista. Kulttuuriesteistä on kyse, kun ajatellaan, että järki, logiikka, numerot ja käytännöllisyys ovat hyvästä ja tunteet, intuitio ja laadullinen arviointi pahasta. Mielikuvitusta ja pohtimista voidaan pitää ajanhukkana tai ajatellaan että traditio on muutosta parempi. Luovat ajatukset estyvät, jos ympäristössä on ulkoisia häiriötekijöitä (puhelin) tai ihmisten väliltä puuttuu luottamus ja yhteistyö. Ryhmät, jotka koostuvat iältään, koulutukseltaan ja statukseltaan liian samanlaisista ihmisistä eivät ole kaikkein hedelmällisin kasvualusta luoville ajatuksille. Myös esimiehet, jotka arvostavat vain omia ideoitaan ja aliarvioivat muiden ideoita ovat ns. ympäristöeste. Tunne-esteet ovat yksilöiden sisäisiä esteitä. Ihmiset pelkäävät virheitä, epäonnistumista ja väärässä olemista, eivätkä uskalla ottaa riskejä. Monilla on myös pakonomainen tarve onnistua nopeasti, ei uskalleta antaa ajatusten hautua (nukkua ajatuksen päälle).